Mikähän mussa on vikana, kun en jotenkin osannut olla niin ihquissani vastasyntyneestä kuin tästä tosi isosta pojastani?  Joka on muuten ihan älyttömän komea, sen lisäksi että on hauska ja muutenkin charmantti.

Pulu on edelleen perusluonteeltaan varsin rauhallinen ja tarkkailevainen. Eikä valita, ellei jotain valitettavaa ole. Gaviscon-kuurin aikana vauvasta on myös kuoriutunut innokas kikattelija ja jokeltelija, joka viihtyy nykyään myös mahallaan ja selällään lattialla, kunhan jotain katseltavaa ja näpellettävää löytyy.

Kuun aikana Pulu unohti miten käännytään, kun ei viihtynyt kipeimmillään minuuttiakaan lattialla. Mutta parantuessaan Pulu oppi taidon pari viikkoa myöhemmin uudelleen. Sen lisäksi tässä kuussa on kiinteiden myötä kasvatettu reisiä ja sääriä, niin että pikkutoveri alkaa olla oikeasti vauvanpyöreä, eikä enää ihan rimpula.

Pulusta on hauskinta vetää sitterin soittorasiakoiraa kahvasta, niin että musiikki raikaa. Myöskin sitterin helistinsorsaa on hauska lätkytellä ja helistinkissaa mäjäytellä. Syöminen on kanssa ihan parasta: Pulu innostuu aina kun joku vetää leukalapun esille ja osaa nostaa päätään leukalappua kiinnitettäessä. Suun pyyhkimiseenkin ollaan totuttu ikäänkuin välttämättömänä pahana.

Omat varpaat ovat kanssa aika kivat, ja ne eksyvät usein Pulun nyrkkeihin. Tai siis mitään eksy, vaan tositarkoituksella. Pulun silmä-käsikoordinaatio on myös kehittynyt siihen malliin, että haluttuun kohteeseen tartutaan useimmiten yhdellä yrittämällä. Haluttu kohde on useimmiten joku helistin. Paras helistin on purulelurengas, jossa on monta värikästä pienempää rengasta kiinni: sitä voi paitsi purra, myös heiluttaa laajassa kaaressa ja aina se pitää kivaa meteliä. Kaikki rapiseva kiinnostaa kans.

Pulun lempileikkejä ovat vauvajumppa (vauvatus), lentokone ja se kun isi tai äiti hassuttelevat ja tekevät ilmeitä. Niille voi nauraa rätkättää matkimisen lomassa. Avaruuslaivasta Pulu on valitettavasti kasvanut yli, isi on siitä vähän pahoillaan. Muutenkaan meidän iso poika ei suostu enää nukahtamaan syliin, vaan parhaiten hän nukahtaa vaunujen koppaan. Parina viime päivänä on myös nukahdettu sujuvasti äidin kainaloon tutti suussa. Tämä lupaa hyvää tulevaisuuden unien suhteen.

Sillä kyllä, nyt näyttää siltä, että Pulu on vihdoinkin oppinut syömään tuttia. Mutta vain jos on uni jo muutenkin tulossa, ja tissiä ei ole syöty ainakaan tuntiin. Eilen tutti kelpasi kahteen otteeseen yli vartin ajan kertaakaan tippumatta ja tänään heräämiselkeet torpattiin tutilla. Vaunukopassa tuttia ei tarvita, liike riittää rauhoitukseksi.

Ja hienoimpana kaikesta, Pulu on oppinut syömään harvemmin. Sekä päivisin että öisin menee yksi syöntiväli jopa neljään tuntiin, mikä on paljon, paljon enemmän kuin aiemmat pisimmätkään syöntivälit. Vastaavasti syödään sitten yhdellä syötöllä enemmän, maidon lisäksi menee kaksi (2) jääpalakuutiota sosetta tai 1/4 pilttipurkki sosetta tai soseella taitettua kaurapuuroa. Tällä hetkellä syödään kuningatarsosetta, mustikkaa, luumua, perunaporkkanaa ja banaania. Omena, persikka ja bataatti ovat jäähyllä pulauttelujen takia. Perunaporkkana vetää mahan hiukan kovanpuoleiseksi, mutta muuten tuntuu kiinteä ravinto kelpaavan pojan elimistölle.

En osaa enää kuvitella elämää ilman Pulua. Enkä edes halua. No ehkä hetkittäin pahimman väsymyksen ja yksinäisimmän kotonakökkimisen hetkinä. Mutta enimmäkseen tää meidän elämä on kaikesta valituksesta huolimatta ältsin käihää. Raskasta, mutta rakasta.

Seuraavaksi lähden metsästämään itsestäni esiin muitakin puolia kuin äidin, joka on päässyt rehottamaan vähän turhan valloillaan viitisen kuukautta. Hyvä tyyppi sekin pääasiassa on (vaikka aika kulahtanut), mutta ei makeaa mahan täydeltä, kansi ilman vakkaa, kynttilät pivossa jnejnejne. Tänään aion olla poissa pojan luota kokonaista kolme (3) tuntia ihan vaan tyttöjen kanssa baanalla, ekan kerran vauvan elämän aikana. Oon kuitenkin ollut kerran aiemminkin poissa kotoa, ja hengissä siitäkin selvittiin. Mutta tänään, ensimmäistä (1.) kertaa ikinä vauvaelämän aikana: vauvaelämäpuhekielto. Ja annos (1) alkomahoolia kyytipojaksi. Maidot odottavat valmiina pakastimessa soseiden vasemmalla puolella ja vaippakone lakkasi juuri rokkaamasta, joten eiköhän mun miehet täällä pärjää keskenään.