Pululle on tulossa lisää hampaita. Kauhee kisa niillä hampailla, että kuka ehtii ensin. Vasen etuyläsellainen näyttää olevan johdossa tänä aamuna, mutta alakulmikset, yläoikea ja alasivut molemmilta puolilta ovat myös vahvasti mukana.

Toisin sanoen, lapsi on vähän äreällä tuulella. Ja raastaa suuhunsa kaikkea, mikä vain mahtuu. Ja kuolaa ja päristelee sitten sitä kuolaa yltympäriinsä. Tosi tehokkaalla päällä ollessaan lapsen kuolavana saattaa yltää olohuoneesta keittiöön.

Näissä meiningseissä ruoka maistuu entistä paremmin. Ladoin eilen illallisella lapseen kaksi pientä pilttipurkillista kalasörsseliä (lohi-porkkana-riisi ja lohi-peruna-bataatti) ja siihen meni päälle tetra korviketta. Olisi varmaan mennyt enemmänkin, mutten uskaltanut tarjota, kun pelkäsin että lapsi räjähtää. Hämäsin leluilla ärripurrimurrin mäkeen.

Aamulla Pulu järjesti taas ihmiselämäkommediaa, tällä kertaa vaipassaan. Josta löytyi yksi (1) maissi. Sellainen kiiltävän keltainen, ihan tuoreen ja kokonaisen oloinen. Ei jääty kyselemään, miten se sinne päätyi. 

Muissa komediauutisissa. Pulu on oppinut huutamaan "Vauva!" Tämä on tullut entisen väyväyväyn tilalle. Oletamme, ettei lapsi vielä ymmärrä, mitä puhuu, mutta on fiksuna kaverina tajunnut, että "vauvalla" saa nopeasti paljon positiivista huomiota nyt kun "väyväyväy" alkaa olla jo vähän kulunut saavutus. Lällättely alkaa olla hallussa myös. Ja kirjojen lukeminen. Pulun ura kirjallisuuskriitikkona alkoi repimällä Peter Franzenin muistelot riekaleiksi. Kirjaimellisesti ja paperillisesti. Eikä nauttinut lainkaan. 

Ja mun pitäisi oikeastaan tehdä töitä sen sijaan, että raportoin intternetsissä lapseni toimintoja. Mutta onhan tää nyt melkein sama kuin raportoisi filosofeja leikkivien sosiologien viimeisimmistä älynväläyksistä. Eiku.

38. Sujuu toi paperinpuskeminen väsyneempinäkin päivinä.