Mokasin. Menin nukkumaan just vähän liian myöhään ja olin ihan pöhnäurvelo kun lapsi heräsi safkaamaan yhden pintaan. Otin Pulun vanhasta tottumuksesta kainaloon syömään. Ja vot, heräsin siinä aamukolmelta, kun pikkuherra safkasi omatoimisesti oikein tyytyväisesti tuhisten.

Mitäpä siinä sitten enää tassuttelemaan? Maidon jälkeen laitoin unisen pojan sänkyynsä, ja sinnehän tuo jäi. Aamuviideltä safkattiin taas. Pulu heräsi puoli seiskalta, mutta annoin sen pyöriskellä ja häsätä sängyssä, kunnes reipas huhuilu muuttui kärttyiseksi nälkäkiekaisuksi. 7.20 saakka lapsi viihtyi yksikseen ihan hyvin.

Eli jos ei nyt muuta, niin tästä yöstä opittiin paljon. Äidinkin pitää mennä nukkumaan ajoissa, tai muuten ei yöllä kunnian kukko kieu. Tai ei se kukko vissiin muutenkaan keskellä yötä, mutta isi kyllä koisaa yön läpi ihan sujuvasti, jos ei ole selkeesti pakko nousta tassuttelemaan. Ja että lapsi viihtyy yöllä herätessään hyvin jonkin aikaa yksinään, ei sinne sängylle tarvi pompata ennen kuin kutsu käy. Ja kirsikkana kakussa, Pulu oikeasti osaa nukahtaa sänkyynsä yksinkin, jos on vaan riittävän väsykki ja rela.

Ensi yönä uusi yritys.