Vihdoin ja viimein flunssa kellisti meikäläisenkin systeemin. Täytyy vain toivoa, että tämä on samaa lajia kuin Pulun, tai edes sitä lajia, jota Pulu ei ole vielä saanut, jotta vasta-aineet eivät mene hukkaan. Mitä vaan lapsen parhaaksi... Jotain positiivista siinäkin, että imetys jatkuu aina vaan.

Sivumennen mainiten, ette ikinä arvaa tukostaako taas? Kyllä vaan tukostaa. Pulu on niin tukossa, että imeminen on hankalaa. Olenkin tällain nokkelanapokkelana äitiysihmisenä sekoittanut maitoa pojan ruokaan joka ruokailulla. Lusikalla menee suht helposti.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta anopin joulupöytään on nyt menossa suklaakakku. Ite tein, ainakin melkein. Tai osasin ainakin seurata kaverin ohjeita leipomista silmä tarkkana ja ajastaa herätyskellon. Ajattelin viedä sen kaveriksi reippaasti valkosuklaakuorrutetta ja omatekoista punaviinimarjahyytelöä, jos se vaikka ehtii kuivahtaa. Kalakin oli tarkoitus graavata, mutta se jäi muiden vastoinkäymisten alle.

Olennaisimmat on kuitenkin saatu aikaan. Miehen lähetin joululahjaostoksille vartti sitten, ja Pulukin on tuottanut ihan oman lahjan isovanhemmille. Ei sellaista tuttua ja jokapäiväistä, vaan jotain mitä voi oikeesti laittaa kirjahyllyyn. Vaikka kyllä mua kaivelee edelleen, ettei tullut sitä ensimmäistä pökälettä kuivattua lasikuvun alle. Sit kun Pulusta on tullut realitytähti tai sankarijääkiekkoilija tai se Mozart-Einstein-Warhol, joka hänestä on tuleva, niin sen tuotoksen voisi myydä Ebayssä ja remuta holtittomasti koko loppuelämänsä. Kun on nyt tällä viikolla tälle remuamislinjalle lähdetty.

2. Minulla on sievät kulmakarvat.