Suoritin tänään: lastenvaateshoppausta (mutta sitä ei ehkä lasketa, koska se tapahtui hyvässä seurassa). Suoritin myös pari koneellista pyykkiä ja tilasin Pululle vaippoja toivottavasti lopuksi vaippakaudeksi. Mutta koska nämä suoritukset tapahtuivat yhtä aikaa, niitäkään ei ehkä lasketa.

Ei, sen sijaan päivä megaäitiyshyökkäys tapahtui ihan huomaamatta pitkin päivää. Huomasin noin vartti sitten, että olen kulkenut koko päivän housut väärinpäin jalassa. Ei siis ylösalaisin, koska sen olisin varmaan huomannut aika pikaisesti pukeutumisen yhteydessä. Vaan saumanvarat ulospäin. Onneksi oli pellavahousut, niin että mitään massiivista eroa ei ulko- ja sisäpuolen välillä ollut. Mutta kuitenkin. Ja kun vielä katsoin lähtiessä peilistä, että on tukka ojennuksessa ja kaikkea.

Pitänee siirtyä vaikka vakosamettiin. Se on helpompi asentaa oikein vaikka pilkkopimeässä. Testailin tässä joku päivä, kun löytyi normikoon sammarit yhdestä muuttolaatikosta, että vieläkö mahtuis. No mahtuihan ne. Pystyin jopa istuskelemaan ihan mukavasti. Niin että ihan himona ei enää ole raskauskiloja jäljellä.

Sen sijaan vartalon malli on muuttunut tyhmempään suuntaan ja ylimääräistä mahanahkaa on vaikka ihosiirteiksi lahjoittaa. Vyötärönauhan päälle jää sellainen löllykkärullake että ärsyttää ihan sikana. Ehkäpä se siitä ajan kanssa hiukan vetäytyy, koska sääretkin näyttävät löytäneen entisen mallinsa, mutta en taida pidättää henkeäni. Jospa sinne alle saisi jotain korsettia aikaiseksi pikkuisen jumpastelemalla. En kyl tiedä jaksaakoviitsiikö. Jaksan varmaan, jos motivoi riittävästi?