Pulu opettelee tosissaan puhumaan. Toisin sanoen, hänelle pitää puhua päivät pitkät ja hän toistelee kaikkien sanojen ensimmäiset tavut useampaan otteeseen. Paitsi jos on tosi mielenkiintoisia sanoja.

Mielenkiintoisimpia piparin jälkeen ovat toistaiseksi olleet mm. "haluan tuon" eli "tätä", "nälkä" eli "mämmä",  "avoauto" eli "apoa" ja "kaukosäädin", josta Pulu muotoili "käkän". Siis "käkä. KäkäkäkäkäKÄKÄKÄKÄKÄKÄ!". Olemmekin täällä vähän huolissamme, että onkohan laitoksella sattunut sittenkin joku vaihdos, koska mehän emme omista minkään sortin autoa, saati sitten kabriolettia, eikä meillä ole televisiotakaan. Mummilta onneksi löytyy molempia sortteja tyhjentymättömän piparipurkin lisäksi.

Pingu- ja Myyrä-filmejä meillä sen sijaan on. Jotain on pakko olla lapsen huvittamiseksi illan pimeinä tunteina. Tauko loputtomasta puuhaamisesta ja viihdyttämisestä yhdessä viihtymisestä se max 12 minuutin taukokin on, jonka Pulu jaksaa paikallaan istua. Filmejä katsellaan yhdessä. Olemme huomanneet, että isin ja äidin selostukset eroavat aika lailla toisistaan.

Pulun paluu tarhaankin on sujunut hienosti. Hoitotädit "Kaa" ja "Mi" ovat ottaneet Pululta nokkamukin ja antaneet tilalle normaalin, sekä huomioineet iloisesti yllättyneinä Pulun pälätyksen. 

Lapsen hoitoa helpottaa aivan tuhannesti kaikki tämä kommunikaatio. Ehkä mulla on joku miesmallin aivo tai jotain, mutta onhan se nyt nopeampaa keskellä yötä unisena arvailla, että mitähän sille pikkuherralle saisi olla, kun se on yleensä joko "ve, VE!" tai "kakka!". Jälkimmäistä Pulu säestää yleensä vielä hakemalla itse vaipan kaapista ja suuntaamalla vessaa päin. Siinä saa olla jopa väsynyt vanhempi aika tilassa erehtyäkseen lapsen tarpeista.

Sillä en lesoile, etteikö potta olisi joskus unohtunut aamuun saakka kylppäriin käryämään. Mutta täähän ei ole iso ongelma niin kauan kuin lapsi ei osaa vielä avata ovia...