Lapsen kasvaessa sitä keksii koko ajan uusia sääntöjä pikkuihmisen harmiksi. Kaukana ovat ne ajat, jolloin "Ei saa vetää vessapaperia", "Sukkia ei saa heittää vessanpönttöön", "Ei saa heittää MITÄÄN vessanpönttöön", "Älä uita käsiä vessanpöntössä" ja "Älä syö vessaharjaa" olivat päivittäin, välillä jopa minuutittain toistettavia kestosääntöjä.

Tällä hetkellä ollaan jo huomattavasti sofistikoituneempia:

1. Ei saa lapioida astioita!

2. Älä pistä astianpesukonetta päälle!

3. Älä venytä paitaa!

4. Ei saa koskea uuniin/hellaan/veitseen/kattilaan/jne!

5. Ei saa heittää duploja/ruokaa!

6. Ei saa piirtää seinään/lattiaan/pöytään!

7. Älä kiipeä kirjahyllyyn!

8. Ei saa vetää vessaa!

9. Anna isojen poikien pelata rauhassa!

10. Älä räpsyttele valoja!

Lisäksi "Kulta, se kirja/auto/nalle/palapeli/pallo/pulkka/keinu/kaivuri odottaa sua täällä kotona/tarhassa/leikkiksellä aamulla/iltapäivällä/huomenna/ruuan jälkeen/päikkärien jälkeen/pottailun jälkeen, voit sitten jatkaa sillä leikkimistä. Ei se häviä mihinkään. Jätetään se tänne ja aletaan pukemaan/riisumaan/mennään syömään/mennään potalle". 

Lasta kielletään niin paljon, että pojan ensi reaktio mihin tahansa kysymykseen on "Ei." Vaikka tarkoittaiskin joo.

"Otatko lisää ruokaa?"

"Ei. Ei... Ijää!"

"Otatko lisää ruokaa"

"Joo. Ijää! Ma, ma, ma!"

"Otatko maitoa kans?"

"Ei. Joo."

"Otat maitoa?"

"Ijää."

Silti aika kiva, että lapsen kanssa voi jo käydä keskustelujakin, vaikka aiheet on vähän rajatut. Kunhan muistaa vaan jättää sen ensimmäisen ein huomiotta, koska muuten käy vähän hämmentäväksi tämä jatkuva takinkääntö.