Unikoulua edelleen. Edellisyö meni ihan loistavasti. Poika nukkui omassa sängyssään jopa. Mies toki sohvasängyssä siinä vieressä, mutta kuitenkin. Ja aamuun asti nukkuivat, viittä vaille kuusi tuli herätys.

Siitäpä sitten rohkaistuin ottamaan yhden yön taas omille vastuilleni. Herätyksiä tuli taas useampi, puolilta öin aloiteltiin ja koko shöy kulminoitui 2,5 tunnin hereilläpönkäämiseen potkimisineen, nipistelyineen ja konsertteineen kello 2.30 ja 5.00 välillä. Kaksi kertaa nostin lapsen omaan sänkyynsä, kertaakaan en nostanut viereeni. Saati nukkunut itsekään. Simahdettuaan lapsi tosin nukkui sitten 7.20 saakka, eli koville oli ottanut siinäkin päässä.

Elikä on tämä homma taas miehen heiniä. En tajua, miksi mun hoivissa on niin vaikea nukkua. Johtuuko se unettavien äänitehosteiden (=kuorsaus) puutteesta vai oonko vaan liian piristävää seuraa? Vai oliko eilen liian jänskä päivä kaikenkaikkiaan, kun oli kummeja kylässä ja lapsiseuraakin? Ei voi tietää, ja pieni uneton ei osaa kertoa. Tai me ei osata tulkita.

Tänään oli normaalimpi päivä, hyvää ruokaa ja mummikin piipahti kylässä, joten nyt pitäisi unen maittaa. Varmuuden vuoksi menen kuitenkin nukkumaan aika lailla nyt. Oma aika ois kivaa kyllä, mutta pakko priorisoida arjesta selviytyminen.