Lapsellahan on siis ollut ihan ikioma taaperokärry jo 9 (9) kuukauden iästä saakka. Ei vaan ole pikkuherraa kiinnostanut, paitsi mitä nyt satunnaisesti puruleluna tai leluvarastona.

Mutta täällä tänään: omatoimikärtsäävä pentu. Niin kuulkaa vaan mennään kärryllä yhteen (1.) suuntaan kunnes tulee seinä vastaan. Ja sitten vaaditaan kääntäämään ja mennään toiseen (2.) suuntaan. Tätä maailman hauskinta uutuusleikkiä mentiin sitten parisen (2-) tuntia tänään, kun oltiin sateen ('''''''''''''''' '''''' ''''''''') saartamana sisätiloissa koko pitkä (____________________________________________) iltapäivä.

Aamupäivällä käytiin raidaamassa (ulkomaata) kirjaston ilmaiskärrystä niin paljon lastenkirjoja kuin saatiin vaan kulkemaan. Onhan se vähän varhaista hankkia Maija Poppasta ja Totte Svenssonia, mutta tulen kiittämään itseäni tästä liikusta seuraavassa muutossa viimeistään muutaman (3-4) vuoden päästä. Meen viemään samaan paikkaan teini-iässä hamstraamaani tekotaiteellista eksistentiaalista ahdistusrunoutta ja opintoaikoina hankittua modernia tenttinapanöyhtää. Erityisesti Thackeray, Dickens, Trollope ja James f-n Joyce saavat nyt mennä paremman matskun tieltä.

Kiitos tuntemattomalle lahjoittajalle! Laittakaa hei lukemattomat kirjat kiertoon, jollain on aina huono maku tai muuten tylsää. Tai pieniä lapsia, joille ne hylätyt lastenkirjat ovat ihan parhaita aarteita. Ja tutuille voi antaa pitkäaikaislainaankin, kyllä ne niiden lapset ehtii niihin kyllästyä ennen kuin omanne hankkivat teille lapsenlapsia.