Voin tässä röyhistää kyylämutsin ryntäitäni, sillä käytiin tänään ekalla (1.) päiväkotitarkastuksella. Ja saatiin sovittua seuraava (2.) keikka keskiviikoksi. Aika hyvin meni, eikö?

Päiväkotikeikka oli suunnaton suksee. Ekana (1.) onnistuimme tilaamaan paikalle kaatosateen, mikä tarkoitti sitä, että lapset eivät suinkaan leikkineet sulosti pihalla, vaan ylienergisesti, jopa nälkäkärttyisesti sisällä. Eli siis paikalla oli ns. hyvin autenttinen tilanne.

Ja kävi ilmi, että kyseinen päiväkotirakennus on erittäin fiksusti suunniteltu ja kestää niin melua kuin vauhtiakin. Alakerran pikkulasten ryhmien tilojen sisäänkäynnit ovat eri päissä rakennusta ja tiloja erottaa toisistaan vielä jykevä haitariovi. Ei kuulunut meteliä toiselta puolelta. Eteinen oli iso, kuraeteinen myös, ja nukkari kivasti ruokailutilan takana, joten lapset eivät pääse juoksemaan sinne tai sen ohi nukkuma-aikana. Piha ei ole mitenkään maailman paras, mutta aidattu ja iso.

Kauheasti ei ehditty tätejä kuulustella, kun piti niiden seurailla lasten leikkejä (siis tässä tarhassa vahditaan ja kyylätään pikkumussukoita!), mutta keskiviikkona sitten paremmalla ajalla (ja säällä). Tädit vaikuttivat tosi kivoilta ja energisiltä näin ensinäkemältä. Kestovaippailla saa. Pulu leikki ensin duploilla yhden pojan kanssa ja sitten kupeilla toisen pojan kanssa. Ja kun sanon kanssa, niin tarkoitan, että vieressä. Ja kun sanon että leikki, niin ehti hän sen verran flirtata hoitotädin kanssa, että sieltä saatiin kehuja pikkuhurmurin kauniista silmistä. Kanssatarhausuhri ei ehtinyt saamaan mitään kehuja, kun hän leikki tarhatyttöjen kanssa niin antaumuksella, että tarhatädillä oli vaikeuksia erottaa uniikisti kotonahoidettua lasta tarhattujen joukosta. Näin se vaan kuulkaa lapsi korruptoituu välittömästi joutuessaan tarhan vaikutuksen alaiseksi.

Kovasti positiivinen fiilis tästä jäi, ei taida tarvita perua tätä tarhauspäätöstä tai hankkiutua heti siirtolistalle. Keskiviikkona sit kolmannen asteen kyyläysasenteella.