Eilisestä tulikin mieleeni, että elämän muista teinixeilyistä ei ole ehkä tullutkaan puhuttua. Tai en muista, enkä viitsi tarkistaa. Mutta siis vahvaa teinixmeininkiä on myös muilla elämänalueilla. Esimerkiksi otsassa ja leuassa. Silmärypyissä tai -pusseissa valitettavasti ei ole, mutta elän toivossa.

Hormonitoiminta vaikuttaisi olevan palaamassa jonnein puolentoista (1,5) vuoden takaiselle (<-) tasolle. Ilmeisesti se aikoo tehdä sen tällain viidentoista (15) vuoden aikahyppäyksen kautta. Ei oo meillä päin niin justiinsa.

Mutta onhan se nyt kummallista, että tarvii katsoa oikein peilistä, että mitä ihme pilkkuja mulla on naamassa. Ja olin kanssa unohtanut ihan täysin sen omituisen lämpimän mutta hönön fiiliksen, joka tulee kun pikkuhousuihin lurahtaa saavillinen valkovuotoa pakkasessa. Selkäkin juilii inhottavasti ja maha on kipeä.

Tätä se yhtäkkinen sisustusvimma siis tiesi. Sitä ollaan siis kohta taas piirun verran lähempänä normaalia itseyttä ja pelastumassa täysivaltaisen äitiyden ikeen alta.

Muissa uutisissa: Pulu nukkuu erinomaisen hyvin ja yhdellä (1) yösyötöllä, jos saa nukkua meidän välissä. Tämähän olisi varsin mainiota, jos siinä ei sitten kävisi niin, että nukuinpa minä kummalla puolella tahansa ja aloittipa Pulu yönsä kumman tahansa kainalosta, niin aamuyöstä se löytyy aina mun kyljestä potkimassa mun mahaa ja nipistelemässä mun kaulaa. Eli lyhyen kokeilun jälkeen voidaan sanoa, että tämä perhepeti ei nyt ollut ratkaisu meidän lapsen uniongelmiin. Ihan vain sen takia, että meidän perheen äiti ei vedä äiteilyä ja muuta päiväelämää erityisen ansiokkaasti nukkumatta, vaikka muiden perheiden äidit tekiskin niin. Valitukset voitte osoittaa Kelaan tai vaikka Merenkulkuhallitukseen, jossa niihin varmasti suhtaudutaan ammattitaitoisesti.

17. Finnini ovat pieniä ja söpöjä.