Tässä kymmenennellä viikolla raskausaika alkaa olla kaukainen muisto vaan. Se muistuu tosin mieleen aina raskausarvet nähdessäni. Tai jättikokoisen, roikkuvan vatsan, joka sekin on alkanut vihdoinkin pikkuhiljaa pienenemään. Vatsalihasten välillä on edelleen usean sentin levyinen rako ja vatsaa koristaa pikkuhiljaa haalentumaan ruvennut linea negra. Sentään alavatsaan on alkanut jotain tuntoa palailemaan. Niin että pikkuherran potkiessa vatsavaivojaan öisin nukkuminen on mahdotonta.

Ruokavalio on mitä on, toisina päivinä ehdin ja jaksan syödä hyvin, terveellisesti tai edes järkeviä määriä, toisina en. Paras ruokavalionkontrolloimistapa on laittaa mies kauppaan kauppalistan kanssa, koska itse en ehdi tai jaksa käydä edes tien toisella puolella lähikaupassa, vaikka kuinka tekisi mieli jotain mitä kaapista ei löydy. Sit joudun vaan korvaamaan mieliteon jollain edes puoliterveellisellä, mitä kaapista löytyy. Hiilareita pitäisi taas vähentää suhteessa proteiineihin ja leipää ja mysliä suhteessa vihanneksiin ja hedelmiin.

Tukka tippuu edelleen reipasta tahtia, ponnarini on kaventunut parissa viikossa puolella. Lisäksi päänahka osallistuu ihon yleiseen kuivumiseen hilseilemällä tarmokkaasti. Et jos raskausaika ei kaikista legendoista huolimatta ollut ihmisen parasta ja kauneinta aikaa, niin ainakaan kauneus ei ole ollut lisääntymään päin viime viikkoina.

Lisäksi allergiat, jotka lakkasivat vaivaamasta raskausaikana, ovat palanneet. Jos silmät eivät olisi turvoksissa yövalvomisten johdosta, niin ne olisivat turvoksissa siitepöyallergioiden takia. Eli ne ovat aika turvoksissa ja vuotavat ja punaiset. Onneksi silmätippoja ja loratadiinia saa vetää imettäessäkin just niin paljon kuin sielu sietää. Sen sijaan Duactia ei saa vetää ollenkaan, se kun vähentää maidon tuotantoa (ja mulla ei ole varaa menettää pisaraakaan), joten nenäkin on varsin turvoksissa. Että yritettäis tässä hoitaa itseä lapsenhoidon ohella. Jepjep.

Maitorintama alkaa olla tottunut imettämiseen, ja itsekin alan olla suht tottunut siihen, että maitoinen rintama on kaksi kokoa suurempi kuin juuri tyhjennetty. Sen sijaan siihen on hankalampi tottua, että tuotantolaitokset toimivat ihan eri tavalla. Vasenta kun tukostaa, syynä näyttää useimmiten olevan ryyni, jonka poistamalla tukos häviää samoin tein. Oikea tukostaa ties mistä syistä, ja paranee useimmiten lämmittämällä, sivelemällä ja lypsämällä. Vasen tuottaa maitoa tasaisesti, eikä järjestä ylitsevuotoa edes oikeasta imettäessä. Oikea puolestaan täyttyy täysin ennalta-arvaamattomasti, epätasaisesti ja yhtäkkisesti, sekä laittaa täytenä pystyyn näyttävät maitogeysirit, mikäli erehdyn imettämään ensin vasemmasta. 

Parasta on, että kymmenen minuutin kärtsälenkkiin menee nykyään maksimissaan vartti, eikä enää puolta tuntia. Eli jotain kuntoutumista on meneillään, vaikken kehtaa juosta kun vatsaroikko pomppii niin luotaantyöntävästi. Mutta aamuisin ja joskus iltaisinkin käydään kärtsäilemässä pikkuotuksen kanssa ihan rutiininomaisesti jo, ja huristellaan näyttävästi mummojen ohi mennessämme.