Olemme evakossa anoppilassa. Kännykän laturi on toki kätevästi kotona. Ja netti toimii iltaisin, kun mies on mokkuloineen paikalla.

Et mites tää maanpako on sit sujunut? Oletettua paremmin, koska mummi (=anoppi) tekee pari päivää viikossa iltavuoroa ja on perjantaisin vapaalla. Eli en joudu koko työviikkoa säätämään poikasteni kanssa kolmikerroksisessa tönössä, jossa vaunuja säilytetään alimmassa, ulkovaatteita keskimmäisessä ja pottaa ylimmässä kerroksessa, sekä lähintä leikkipuistoa puolen kilsan päässä. Miten nää selvis tästä hengissä rintamamiesperheissä, en tajua.

Täytyy kyllä sanoa, että kiitos anopin lisäksi suklaalle. Pululla alkaa olla omien sanojensa mukaan pistää vihaksi, kun on niin ikävä äitiä. Eilen Pulu löi Tirppaa ekaa kertaa (ja toivottavasti myös viimeistä) ja tänään Tirppa otti osumaa pallosta. Ei osannut pelata vielä hän. Pulu on ihan hämmennyksissä, toisaalta tykkää pikkuveljestä ja halii ja silittelee Tirppaa ja toisaalta pikkuveli vie äidin sylin ja ajan. Onneksi meillä alkaa olla aamupäivisin aika hyvä rytmi, ekat päikkärit kestävät kolmisen tuntia 9-12, ja sinä aikana ehditään Pulun kanssa ulos ja vielä lounaskin suht hyvässä järjestyksessä ennen kuin iltapäivän syöntimaratonit iskevät.

Iltapäivisin ehkä jopa onnistutaan nukkumaan tunti päikkäreitä yhtä aikaa, niin että meikäläisen hermo ei ihan pala loputtomaan ristivetoon. Pahimmat tilanteet toistaiseksi ovat olleet ne, kun Pulu on tippunut tuolilta tai muuten kompuroinut hampaat huulesta läpi, toki samalla kun pienempi huutaa nälkäänsä tai esim. on juuri puklannut noin puolet anopin alcantarasoffaa. Toiseksi pahimpia tilanteita ovat sitten ne, kun Pulu ilmoittaa akuutista pottahätätilanteesta ulkona, ja pitää roudata koko jengi sisään ja poistaa vaatteet yms. ja sitten kiikuttaa kaksi skidiä kaksi kerrosta ylöspäin, että saadaan se yksi potalle. Luonnollisesti Tirppa tässä vaiheessa raivoaa yleensä nälkäänsä. Oikeastaan mikä tahansa Pulun kriisi on aika paha, koska Tirpalla on yleensä nälkä erityisesti silloin.

Positiivisena puolena voidaan nähdä, että Tirppa syö hyvin. Ja sitäpaitsi me päästään ennen pitkää takaisin kompaktiin ja lapsiperheasumiseen suunniteltuun kerrostaloasuntoomme. Tirppa on alkanut ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään, Pulu on alkanut tunnistamaan kirjaimia ja piirtämään ympyröitä.