Alan olla siinä vaiheessa raskautta, jolloin sitä enimmäkseen a) nukkuu tai b) syö jäätelöä. Onneksi nukkuessaan ei voi syödä jäätelöä, eikä myöskään Pulun hereilläoloaikana (ellei Pulu ole iskän kanssa ulkoilemassa tai tarhassa). Joten syön huomattavasti vähemmän kuitenkin jäätelöä kuin ajattelen jäätelön syömistä. Jäätelö ei närästä, toisin kuin lähes kaikki muut ruoka-aineet. Ja tee, joka on normaalisti yksi ruokaympyräni viidestä perusaineesta. Muutenkin olen selvästi kasvamassa äidiksi tällä kertaa mukauttamalla ruokaympyrääni lapsentahtiseksi: maito, kaakao, viili, jugurtti, jäätelö ja omenasosetta paahtoleivällä.

Viimeksimainittu uppoaisi myös Puluun joka aterialla. Mut siis omenahan on terveellistä... En jaksa enää taistella Pulun safkoista terveellisempiä tai monipuolisempia. Niin että meillä syödään nyt ketsuppia vähän kaiken kanssa, eineksiä useampaan kertaan viikossa ja omenahilloleipiä pari kertaa päivässä kunnes hillopurkki loppuu. Ja sit on tää ikilemppari, kaksi (2) paistettua kananmunaa pääruuaksi ja bansku jälkkäriksi. Ei se ehdi muutamassa viikossa tai kuukaudessa pilalle mennä. Eihän?

Raskausuutisissa: Käväisin synnytystapa-arviossa. Skidi normaali, istukka jokseenkin kalkkeutunut. Meinasin ruveta riehumaan, kun lääkäri kysyi, että tupakoitko? Hillitsin itseni sen verran, että päädyin vain mulkaisemaan rumasti ja toteamaan "EN!". Vissiin vähän alitajunnassa traumoja siitä kaikesta ruokavaliosyyllistyksestä viime kerralta. "No ei näille ole aina yksinkertaista selitystä", totesi lääkäri. Äidin syyllistäminen on kuitenkin selvästi aina se ensimmäinen etappi.

Napaverenkierto kuitenkin ihan kunnossa, ja skidi liikkuu aktiivisesti, joten sillä istukan kunnolla niin väliä. Elän kuitenkin toivossa, että istukan kämäisen tilan ja edellisen raskausmyrkytyksen takia tätä keissiä ei tarttis kärvistellä sinne viikolle 42 saakka, vaan pääsisi käynnistykseen/synnyttämään/leikkaukseen lähellä laskettua aikaa. Eli kolmisen viikkoa aikaa nukkua ja syödä jäätelöä ja lojua yhteiskunnan varoilla sohvalla samalla kun lapsi mätänee tarhassa tai videoiden äärellä, eikä miehelle heltiä mitään huomiota paitsi silloin kun tarvitaan lompakkoa. Kaikki vauva-lehtien ja muiden agitaattoreidenkin raskausartikkelit käskevät nauttimaan raskausajan vimpoista fiboista vielä kun voi. Ja siis mihin niitä hyviä neuvoja annetaan, ellei toteutettaviksi?