Elämme kaoottisia aikoja. Koti on vihdoin muutostilassa. Vanhempien ja tulokkaan makuuhuoneessa on jo yksi iso sänky ja kaksi yöpöytää sekä matot, Pululla pinnasänky, automatto ja sohvasänky. Jolla isi onkin viihtynyt viime yöt, koska muutto vaikuttaa pojan uniin.

Olohuone on kaaoksessa, koska parveketta rempataan. Ja jonnein ne parvekekalusteet on iskettävä talteen siksi aikaa, eikö? Myöskin tuleva vaipanvaihtopiste ja Pulun ison pojan kalusteet samassa paikassa.

Ja  täällä mä kökötän kaiken kaaoksen vankina sateella ja pohdin, että jaksaisko nyt jotain tehdä asian suhteen. Tai nyt. Tai ehkä nyt. Huoneiden vaihto on mennyt nimittäin mullakin uniin, joiden laatua heikentää myös jatkuva vessassa juokseminen. Eilen söin lounaaksi hernekeittoa, kun en muuta jaksanut kokata, joten yöllisten vessakeikkojen välit hengasin hereillä mahanesteitä nieleskellen.

Keittiössäkin on kaaos, koska eilen oli pakko saada banaanikakkua välipalaksi. Siis niin pakko, että oikein omin kätösin leipasin. Ohje väittää sen olevan parhaimmillaan parin päivän päästä, mutta epäilen vahvasti, että rassukka selviytyy esim. huomiseen saakka. Itsehän toki pysyn kohtuudessa. Heh.

Alkoi kyllä olla viime viikonloppuna viimeisiä aikoja tässä raskaudessa, kun meikäläinen kantaa huonekaluja, pesee lattioita tai imuroi. Ihan ekaa kertaa ikinä missään raskaudessa alkoi oikein vanne kiristää mahan ympärillä. Tai katotaan taas viikolla 43. Jos parvekeremppa on valmistunut siihen mennessä, mutta Tirppa ei, niin sehän on erinomainen aika tampata matot ja pestä vielä se olohuoneen lattia. Mutta leipomiseen en kyllä toiste lähde.