Näinä laryngiittisina aikoina sitä voi taas ylpeillä keksinnöistään. Miten saadaan kurkkukipuinen Pulu syömään mitään muuta kuin parasetamolisiirappia ja vettä?

No tarjotaan sille sapuskaksi vaniljasoijavanukasta, törppö tai pari per ruokailu. Kyytipojaksi appelsiinimehua, ettei jää ihan vitamiinit saamatta. Lasten vitamiinitabuja kans. Näillä kun on pari päivää menty, alkaa lapselle jo maistua mikrolasagne lounaaksi ja siitäpä sitä on hyvä edistyä paistettuun makkaraan mummonmuusilla. Makkaran kanssa sentään maitoa, ettei ihan pelkillä nitriiteillä tarvi elellä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin Pulu sai vain luomulihaa.

Eikä tässä vielä kaikki! Samaa kamaa on tarjoiltu myös sikiölle siitä lähtien kun oma kurkkuni litistyi alle kolmannekseen normaalista. Paitsi, että perheen pienin on saanut myös mustikkakeittoa ja kaakaota sekä antihistamiineja siltä varalta, että kyseessä ei olisikaan keskiväkevä flunssa vaan pikainen allergiakohtaus.

Että kandeisko taas soittaa vaan suosiolla sinne lastensuojeluun? Huomenna sentään edes toinen lapsi saa jonkun oikein miettimää ja huolella valmistamaa monipuolista tarharuokaa. Nuorempi joutuu kärsimään kotioloissa. Se on sentään oppinut protestoimaan muksauttelemalla kylkiluita.

Mies on puolestaan aikuisena ihmisenä ymmärtänyt ottaa hatkat. Soon polttareissa (ei omissaan) ja palaa kuulemma huomenna ip. Sanomattakin selvää, ettei Pulua väsytä vielä ollenkaan ja lapsenvahtina toimii Myyrä. Joku täydellisempi äiti voisi olla huolissaan nykytrendeistä, meikäläiselle tämä on nyt Realpolitik.