Eikös se vaan olekin nuhakuume, tuo vanha ystävämme yläkerran naapurimme, jonka lempihupina on siirrellä huonekaluja ja paukutella pattereita keskiyöllä, niin että kunnon ihmiset eivät pysty nukkumaan. Kyllä se vaan on.

No, Pulu ehti kuitenkin viikonlopun postailla enimmäkseen terveenä. Mökillä seilattiin, käppäiltiin, syötiin masut pinkeäksi, saunottiin, kerättiin sieniä, kerättiin puolukoita, kerättiin kiviä, kerättiin käpyjä, luettiin sanomalehtiä ja satukirjoja, sekä nukuttiin hyvin, kiitos kysymästä.

Pulu oli enimmäkseen mummin ja isoisän seuroissa, sillä sienet veivät äidin jo alkumetreillä, eivätkä olisi millään palauttaneet. Yritän hillitä syyllistelyäni selittämällä, että nyt on sitten pakastin jo puolillaan sienipusseja, niin että Pulu saa talvella jokatoisviikkoisen tattirisottonsa tai kanttarellisoosinsa. Nyt kun vielä yhden (1) viikonlopun aikana pääsisi metsää verottamaan. Niin sit olis henkinenkin kiintiö varmaan niin täynnä, että lakkaisi vilkkumasta oranssia silmissä edes unissa.

Pulu nukkuu nyt kakkospäikkäreitä. Täytyy toivoa, että tää flunssa menisi nopsaan ohi nukkumalla ja sylittelemällä, eikä jäisi meille asumaan. Me ollaan mun mielestä saatu pitää viime viikkoina niin monta kotiin seurannutta flunssaa, että tätä sorttia ei kyl mahdu enää yhtään. Edes pakastimeen.