Huoh. Miten tää onkin taas tällaista, puoli päivää menee ihan ok ja loput poskelleen?

Aamulla viihdyttiin hiekkiksellä tosi pitkään ja hienosti. Ja sen jälkeen. Ruoka ei Pululle maita. Päikkärit loppuvat kesken. Kaupassa käynti harmitttaa (paitsi kassajonossa, jossa taas lakosi mummoja Pulun nappisilmiin niin että nitrot vaan viuhuivat).

Ja erityisesti harmitti, kun liedellä ei saanut leikkiä, vaikka äiti just oli asentanut siihen patoja ja pannuja. Ja sit kun silmä vältti, niin mitä tekee Pulu? No kopasee sormenpäillä kattilan kyljestä. Ja reippaat jodlingit siitä tuli. Ja heti perään siitä, että samaa temppua ei saanut tempaista uudelleen, vaan estettiin (poltin vielä käteni kun laitoin pilkkoen porkkanaa lieden vasemmalla puolella ja estin lasta polttamasta itseään oikealla jalalla). Ja sit vielä siitä tipahti kimeä musikaali, että äiti poisti pikku jodlailijan jodlaamaan eteisen puolelle, että sai viimeiset sienet pirstottua ja jauhelihat paistettua. Eikä edes noussut savu kuin arvaatte varmaan mistä. 

Et ei ihan mennyt kuin Strömsössä. Tai *%%#"! missään. No tästä kun sit selvittiin, niin mitä pököilee mies vahtiessaan lasta, kun itse kävin puhdistautumassa paikallisella kuntosalilla (1,5 h). No se antaa lapsen vetää päikkärit klo 18-18.30. Voi %)"/%/"/&€&!!!1

Eikä tässä vielä kaikki. Se lähtee kaljalle kavereiden kanssa. Ja jättää minut nukuttamaan ylipirteää yliväsynyttä mukulaa. 1,5 h siinä meni, ja huomattava kirkkokonsertto ennen kuin pikkuotus sai silmät lupsahtamaan yhtä aikaa kun äänihuulet relasivat ja jalat lopettivat vispaamisen.

Itsehän suunnittelin meneväni nukkumaan jo puoli kympiltä, mutta tässä adrenaliinihuuruissa pysty. Tää on epäilemättä tätä äitiyden hehkua tää. Onneksi huomenna on vapaailta ja minulla alekuponki skumpalle. Notta tulis hehkuttua välillä jostain normaaleista syistä.