Kolmas (3.) flunssayö takana. Pulu heräsi puolilta öin. Ja nukahti uudelleen kahden pintaan, kun potkin miehen aviovuoteesta muualle nukkumaan, jotta lapsen sai asemoitua omalle (minun) tyynylle räkimään, yskimään ja kuorsaamaan. Ei anna ihmisen mielenterveys periksi tuuditella ihan koko yötä.

Itse sain siinä nukuttua 45 minuuttia per tunti (1). Loput viisitoista (15) minuuttia meni aina Pulun nosteluun takaisin tyynylle ja rauhoittamiseen.

Tässäpä sitä kätevästi verestyvät muistot ajalta noin yhdeksän (9) kuukautta (kk) sitten. Silmät ainakin verestävät oikein tuttuun malliin. Onneksi sain paikalle lastenhoitajan, että pääsin laittamaan parisen tuntia (2,3) keskeytymätöntä unta keskellä päivää.

Tämän päivän sankariteot saattavat kilpistyä suihkussa ja kaupassa käyntiin. Ei yhtä aikaa. Tai siis sataahan tuolla, joten toiminnan tehostaminen voisi hyvinkin onnistua. Että jos joku jossain on joskus ihmetellyt, mikseivät jotkut äiti-ihmiset jaksa panostaa ulkonäköönsä, vaan kulkevat julkisilla paikoilla täysin räjähtäneinä, niin syy voi esimerkiksi olla tässä. Ei satanut.