Tää aamu ei mennyt lainkaan niin kuin vauvalehdissä. Tai edes vauvalehtien verkkopalstoilla. Ekana mälläsi lapsen isi. Siis kuka olisi uskonut, että voi liukastua Jukka-askarepalikkaan, jos stomppailee lähtökiireessä olkkarin ympäri ulkokengillä jotain papereita kuumeisesti etsien? Ja että ko. palikka jättäisi kivat jarrujäljet parkettiin?

Ja sit kun siitä selvittiin, eli saatiin isi ovesta ulos suht ehjänä, niin oli pojan vuoro. Laadidaa vaan, pikkukaveri kiipeili huonekaluilla. Ihan hyvin meni siihen saakka, kunnes ote petti. Ja eikö toveri tippunut naama edellä laatikoston kulmaan. Kyllä tippui.

On kuulkaa groteskin näköistä, kun tutti tursuaa verta. Onneksi oli se tutti kuitenkin suussa, tai olisi voinut käydä pahemmin. Nyt ei tullut kuin millin ventti ikeneen just sen uuden hampaan keskelle. Mutta hammas pysyi ehjänä ja on ainakin toistaiseksi myös paikallaan. Ja lapsikin tointui alle puolessa tunnissa. Sit mentiin kyllä aamupäikkäreille, otti niin koville se episodi. Äidille kans.

Ja viikonlopuksi viimeistään taas tiedossa huonekalurallia. Oeoeoe.