Ensi viikolla on liian kylmä. Mutta ei se mitään.

Sillä Pulun nenukki lakkasi juuri tippumasta. Jee! Koska rään määrä on kuitenkin lapsiperheessä vakio (voidaan laskea kaavalla r=1, jossa r=räkä ja 1=tippuvien nenien määrä), niin jonkun nenä valikoitui kosmisen räkävakion manifestaatiolokaatioksi. Eli minun.

Koen helliä tunteita universumia kohtaan, mutta onhan tää nyt huonoista vaihtoehdoista kaikkein siedettävin. Koska sairasta lasta on kurja katsoa, ja erityisen kurjaa on kun pieni ei osaa koupata rään kanssa. Kun me muut nieleskellään tai töristetään, Pulu saa joka kerta vihaisen ällityspällistyskohtauksen, kun räkä osuu nieluun. Että kuinka se räkä nyt taas silleen kehtasi, hävytön! Mikä ei ole ihan harva se hetki erityisesti nukkuessa, mutta melkein kuitenkin. Joten siinäpä ei sitten nuku kukaan. Ja mies nyt vaan sairastaa niin kuin vain mies voi, eikä sitä aikuisen ihmisen jatkuvaa uikutusta ja märinää jaksa toinen aikuinen ihminen kuunnella.

Koska Pulu enimmäkseen parantui kahdessa päivässä, niin mäkin ajattelin selvittää tän nopeasti. Hedelmäsalaattia nassikkaan ja sitten Pulun seuraksi unten maille. Meen keskinkertaisen vampiiridekkarifeelgoodromskun kautta, koska mikään ei saa aivosoluja nopeammin sammumaan kuin puolivillainen viihdekirjallisuus. Ja se on kyl justiinsa sitä mitä nyt kaivataan.