Aivan ensiksi haluaisin kiittää kaikkia kommentoijia, luen kyllä kaikki ja otan neuvoista onkeeni, mutta elämä on nyt niin etusijalla, etten ehdi vastailla. Oon ainakin viikon yrittänyt myös kehuskella, mitä kaikkea Pulu on viime aikoina oppinut ja kuinka itse olen palautunut lähes ennalleni raskaudesta (mitä nyt mahanahka edelleen roikkuu polvissa ja varpaankynnet kasvavat sisäänpäin), mutta ei ole ollut aikaa ajatella mitään kokonaisuutta.

Tänään sain kotitoimiston, noin 1,7 neliön kokoisen kopin, johon mahdutaan just minä, työtuoli ja läppäri. Jonka oven saa kiinni! Joulu tuli jo tähän torppaan, ja elämän normaalistuminen etätöineen häämöttää jo odotushorisontissa.

Radion sain kanssa synttärilahjaksi. Nyt voi sitten keittiössä luukuttaa ylen aikaista ja merisäätä pilttipurkkeja liotellessa. Heti kun ehdin selvittää, että miten tää laite toimii. Onneksi käyttöohjeita oli alle kaksi sivua, eli eiköhän tässä ennen viikonloppua ehtine.

Pulukin sai tänään jotain, meinaan kananmunaa ekan kerran ikinä. Keltainen oli parempaa kuin valkoinen, mutta molempia oli kiva syhertää muhjuksi ihan omin sormin. Posket pikkuisen punottivat illalla, mutta pikkutoverilla oli sen sortin kiukku päällä, että ei tainnut nyt ihan olla pelkästä kananmunasta kiinni, vaan asialla taitavat tälläkin kertaa olla tulevat hampaat.

Mutta koska aamuherätys oli tänään klo 5.19, taidan nyt mennä kuolemaan sänkyyn. Vaikka yöstä ei ole odotettavissa ihan niin pitkää kuin villleimmissä unelmissani toivoisin, niin ainakaan ei tarvitse laittaa herätyskelloa päälle. Pulu hoitaa hommat kätevästi ja ihmisläheisesti pinnasängyn pinnoja paukuttamalla.