Nythän on niin, että paskamutsi osaa roolinsa myös huonona vaimona. Paskamutsin perheessä ei vaimo silitä miehen paitoja, solmi kengännauhoja tai muutenkaan hengaa miehen takana. Paitsi jos tuulee edestä. Tai henkilöautossa, kun kärräillään lapsen kaa.

Sen lisäksi huonovaimo nalkuttaa kumeasti aina ehtiessään ja viitsiessään. Mikä on valitettavasti onneksi muistaakseni aika harvoin. Lapsen tekeytyessä intouduin sisustusvimmoissani ehdottelemaan miehelle, että nyt olisi hyvä aika opetella arkistoimaan kamoja sukista ja laskuista lähtien jonnein vyötärön (omansa) yläpuolella sijaitsevalle tasolle. Mies nyökytteli ikäänkuin tämä olisi ollut hyväkin idea. Mutta käytännön toteutus sitten jäi.

Tänään kuulinkin työhuoneeseeni miehen kimeän lapsenkutsuhuudon, joka meni kutakuinkin näin: "Eieieieieieieieieiieeiieeiiiiii!!!" Ryntäsin tietysti heti katsomaan spektaakkelia. Ja vot, lapsi oli vähän närkästyneen oloinen. Korjasin närkästyksen ojentamalla lapselle uuden lelun.

Aiempi lelu, ja ilmeisen makoisa sellainen, paljastui olleen miehen lounarivihko. Jota oli eittämättä säilytetty lapsen ulottuvilla. Aika muuten vinhan korkealle ulottuu tuollainen seitskytsenttinen. Ei uskoiskaan, miten korkealle. Ja pitkälle. Kunhan vain tarjotaan kurkottelumotivaatiota. Lounarit olivat lapsen leikkiessä vähän kastuneet ja repeilleet, mutta ilmeisesti vielä käyttökelpoisia kuitenkin viimeistään kuivuessaan.

Saas nähdä oppisko tuo kerrasta...

10. Olen aika vähänalkutteinen.