Ensimmäisen yhden syötön yön perään meni lähestulkoon toinen. Jonka haastavuutta lisäsi huomattavasti se, että mokasin jälleen. Tällä kertaa ihan eri tavalla.

Jännittävän päivän jälkeen Pulu nukahti tissille puoli ysin aikaan. Ja heräsi kympiltä. Ajattelin tällain saletisti ennakoivana mutsina, että laitetaan sille nyt sitten se puuro, että loppuyö menee jouhevasti. Kaurapuuro oli vielä loppu, joten laitoin banaaniriisipuuroa. Juu, menihän se loppuyö.

Alkuyö vaan meni aika nohevalla täysriehumeiningillä puolen yön yli. Lasta ei siis nukuttanut ollenkaan, vaikka vanhemmat olivat aivan tapissa. Koska kuka sitä voi lauantaiöisiä bileitä yksinään pitää, sehän olisi vallan tylsää ja epäsosiaalista. Niinpä vedimme osallistuvan yleisön roolia Pulupulushöyssä vuorotellen puoli kahteen aamulla. Pikkutoveri oli toki jo puolilta öin niin väsykkijurrissa, että nauroi maanisesti ihan mille vaan. Esimerkiksi äidin väsyneelle naamalle, joka oli ilmeisesti oikein sketsikäs. Kiitti palautteesta, lapseni.

Useampaan otteeseen yritettiin lasta nukuttaa oikein työllä ja huolella, mutta minkäs tekee, kun toista ei nukuta siis ollenkaan. Nukahdus tuli vasta kun oli puoli tuntia pyöriskelty ja tuijoteltu ja kikateltu äidin kainalossa. Ja kyllähän se nälkäkin kaiken riehumisen seurauksena tuli sitten aamukolmelta. Onneksi Pulu malttoi aamulla nukkua puoli kasiin, että saatiin kuitenkin aika pitkät unet loppujen lopuksi.

Ja arvatkaa, kellä on tänään ollut vähän väsynyttä meininkiä? Pululla ei ainakaan. Tosin nyt se nukkuu tuolla päiväuniaan vielä parisen minuuttia, ennen kuin iso paha äiti tulee ja pakottaa heräämään safkalle. Ensi yönä ei nimittäin riekuta kuin höyhensaarilla.