Vetäisin riemunkiljahdukset Pulun malliin, jos kehtaisin. Tai jos Pulu olisi vaikka paikalla ja naapurit kuvittelisivat kuulevansa taas lapsen rääyntää.

Mutta Pulu on mummin kanssa seikkailemassa lähiössä (mummi raportoi, että Pulu on kyllä ihan toisella tajunnan tasolla kuin tämä lähiö) ja meikäläinen on naputtanut työhommia kuin heikkopäinen. Tai ehkä pikemminkin heikkopäisesti, jos rehellisiä ollaan. Mutta siis kaikilla on ollut ihan käsittämättömän mahtavaa meisinkiä puolen päivän jälkeen.

Paluu arkeen alkaa vaippakoneen tyhjentämisellä ja syötöllä. Ja katkeaa jälleen illalla siksi aikaa kun käväisen raflastelemassa opiskelukavereideni kanssa. En ole heitäkään nähnyt alkuraskauden jälkeen. Kivakiva! Meijeriosasto ei vieläkään päästä lähtemään pois pikkusyömärin luota pidempään kuin kolmeksi (3) tunniksi, mutta ehtiihän sitä siinäkin.

Huomenna sitten tiedossa harkittua yksinhuoltajuutta koko vuorokaudeksi, kun mies ottaa ja lähtee polttaroimaan. Harkittua siinä mielessä, että pitää harkita kovasti mitä kaikkia herkkuja ja videoita nautiskelemme Pulun kummitädin kanssa. Pitää hei syödä monipuolisesti, lapsen parhaaksi.

Uaaah, jos tää elämä olisi näin energistä ja voimauttavaa jatkuvasti, säteilisin kuin aurinko öisinkin. Ja mites tällä planeetalla sitten nukuttaisiin?