Anoppi väittää, että joka kerta Pulun nähdessään hän havaitsee, miten paljon poika on viikossa tai parissa kehittynyt. Multa menee ihan ohi nämä kehitysaskeleet, Pulu on vain oma Pulu, joka osaa mitä osaa. Kun joku kysyy, että osaako Pulu jo sitä ja tätä, niin meen, että joo, kylhän se tossa jossain vaiheessa oppi. Nää tilanteet sitten tyypillisesti jatkuvat kysymyksellä, että koska oppi. Johon olen oppinut vastaamaan jo jollain mielikuvituspäivämäärällä, koska rehellinen tunnustus "ehkä pari viikkoa sitten, en muista" tuotti pääasiassa omituisia katseita ja muuta epämukavaa yleistunnelmaa.

Mutta viimeisen viikon aikana (ehkä) Pulu on nyt kuitenkin oppinut kaikenlaista hienomotoriikkaa. Ehkä tulevat hampaat tuntuvat niin hassuilta, että maiskutus ja päristely ovat Pulun lempiajanvietettä. Nukahtaessa ei enää pyöriskellä ympäriinsä, vaan otetaan tutti pois suusta, pyöritellään sitä käsissä ja tuijotellaan ankarasti. Joskus se jopa löytää oikeinpäin takaisin suuhun, mutta enimmäkseen kuitenkin jotenkin kulmittain, jotta sitä voi järsiä. Kun tulee tosi väsy, niin tutti tipahtaa ja jonkun muun pitää tuupata se pikaisesti suukkiin, tai muuten ei edelleenkään nukuta ollenkaan.

Pulu on oppinut myös läiskyttelemään mahaansa ja syömään varpaitaan. Tai sukkia, ei oo meilläpäin niin justiinsa.

Ja jotain muutakin tähän piti vielä listata, mutta Pulun kutsu käy.