Oon suorittanut tänään kuin oisin ihan ok. Selvästi elämän puolella tässä mennään jo. Siivosin keittiön, tein perunakukkakaalisosetta, söin perunakukkakaalisosetta. Syötin perunakukkakaalisosetta Pululle, joka suhtautui aluksi hiukan epäillen, mutta veti sitten kuitenkin puoli purkkia. Pesin pyykkiä, pesin vaippoja, pesin pyykkiä.

Ja sitten vielä lähdettiin aika synkässä säässä kärtsäilemään. Tosin ihan vain Pulun isotädille, joka onneksi asuu ihan lähellä. Teekupin vetovoima torppaa tihkusateen luotaantyöntövoiman riittävällä tehokkuudella. Pulu soitti tädillä nojatuolia, josta lähti aika kumea soundi, ja lisäksi pianoa, joka kilahteli aika jänskästi. Että ehkä me ei sitä muskaria niin tarvitakaan, kunhan vain käydään tädillä maanvaivailemassa tarpeeksi usein.

Nyt on taas meikän vapaailta, mikä tarkoittaa tällä kertaa ompelukorjauspuuhia ja paperitöitä niin paljon kuin sielu sietää ja kädet ehtii. Kiva. Mut vois mennä niin paljon huonomminkin, vrt. edellisilta.

Tai eilisilta, jolloin innostuin googlaamaan muutamia Pululle mieluilemiani leluja ja yritin kovasti keksiä, että mites sellaisia sitten saataisiin maailmalta meille asti. Googlailin siinä samassa niitä nokkamukeja ja vastaavia kans, kiitos vinkeistä! Jos joku lobotomoisi mun aivoista ne pyörät, jotka menevät jumiin maniavaihteelle aina kun pitää selvittää, mistä jotain saa halvimmalla ja kätevimmin, niin olisin varmaan paljon onnellisempi ihminen.