Eilen herättiin kaikki oikein hyvin nukutun yön jälkeen ihan innoissamme uuteen päivään. Ilmeisesti pitää yrittää kehittää 50% enemmän riehumista joka päivään, että nukuttaisiin paremmin - edellisyönä syötiin puolilta öin ja aamuviideltä, eli nukuttiin toistaiseksi pisin unijakso ikinä. Siitä sitten siirryttiin normisettiin, eli potkiselupropulsoituihin puolen tunnin nokosiin ryystöhörppyjen välillä aamukasiin saakka. Ja ekat päikkärit kympiltä.

Iltapäivällä jaksettinkin sitten näyttää esimerkillistä pikkusankareilua isin uimakavereille, joista eräs saa oman vastaavan helmikuussa. Tuleva isi pääsi vähän hehkuttelemaan ja harjoituskärtsäilemään, toivottavasti päästään tapaamaan tulevaa äitiäkin lähitulevaisuudessa. Uimarannalla ei tällä kertaa nukuttanut yhtään, vaan hengailtiin koivun alla ja tuijoteltiin latvustoa syöpöttelyn lomassa.

Viideltä olikin sitten ohjelmassa kuusi viikkoa nuoremman pikkusankarin nimenantojuhla. Kylläpä kuulkaa kuusi viikkoa tekee ihan hurjan eron - ei sitä enää muistanutkaan, miten hauras ja avuton pikkuinen tää meidänkin oli ihan hetki sitten. Paikalla oli myös neliviikkoinen, joka oli niin käsittämättömän pieni, etten olisi uskaltanut ottaa sitä syliin. Juhlakset olivat tosi ihanat ja tunnelmalliset, ja oli tosi hauska nähdä tovereita kätevästi monta kerrallaan. Kaikista kivintä oli kuitenkin, että toveripiirissä alkaa olla samaa kohtaloa läpikäyviä - kyllä se vaan on niin, että vauvojen ja niiden eritteiden, äänisaasteen ja muiden ruumiintoimintojen ihmettely saa ihan erityistä syvyyttä, kun niitä pääsee pohtimaan kun imetetään poikasiamme yhtä aikaa jossain siivouskomerossa.

Tänään olikin sitten vähän väsy aamu, kun viikon jännityselementit sijoittuivat peräkkäisille päiville. Mustikkapiirakalla ja H&M:n paketilla uuteen nousuun. Huomenna neuvola ja siihen perään mökkeilyä.