Jipii, meillä on jalkalistoja seinissä kiinni. Ei vielä älyttömän montaa, mutta riittävästi, että voidaan jo joidenkin seinien kohdalle kohdistaa huonekaluja. Eli päästään jopa kohta kävelemään ympäriinsä. Ja siivoamaan. Sikäli kun imuri ei ole täysin tukehtunut rakennuspölyyn.

Pulu oppi viikonlopun aikana uutta. Hän jaksaa jo hengailla keskenään parhaimmillaan puolisen tuntia hereillä ollessaan, kunhan vaan kuuluu tuttuja ääniä. Toisin sanoen, olo on vähän kuin olisi töissä. Puhun läpiä päähäni rauhoittavalla sadunkerrontaäänensävyllä. Paitsi nyt voi toistaa samat vitsit vaikka sataan kertaan, eikä yleisö valita. Mahtavaa!

Mieskin oppi vaikka mitä, esimerkiksi käyttämään poravasaraa. Aika miehekästä ja miehekäs oli laitteen äänikin. Pikkumies veti sikeitä koko porausoperaation ajan. Ainoa hätääntyminen koettiin siinä vaiheessa, kun tissi irtosi suupielestä liiallisen relailun vuoksi.

Että joko lapsella on hyvät unenlahjat tai sitten se on kuulohäiriöinen. Jos jälkimmäistä, niin ei ihmekään, että meikän vitsit naurattaa.