Äitiydessä on paljon hyviäkin puolia. Tällain taas alkuyön puolinukkuneena ja aamuyöstä valvoneena mieleen tulee niistä hyvin harva. No nukkuva lapsi on ihan paras lapsi. Toistaiseksi äitiyden top-5 kurjuutta ovat:

1. Lapsi sairastaa. Ihan kauheeta. Kaikilla mahdollisilla kuviteltavissa olevilla mausteilla.

2. Itse sairastaa. Todella raskasta hoitaa lasta sairaana, kun ihan normitilassakin jaksamisen kanssa on ajoittain taistelemista.

3. Jatkuva väsymys. Koska ei ole aikaa ja/tai mahdollisuutta ottaa äitiydestä lomaa, kerääntynyttä väsymystä ei myöskään saa purettua. 

4. Remppa & muutto. Näiden kahden ei pitäisi kuulua kenenkään äitiyteen. Ottakaa opiksenne toisten virheistä. Oikeesti. Seuraavan kerran muutan kun lapset voi toimittaa hoitoon operaation ajaksi.

5. Ruokailu. Siis kun sais kerrankin vetää kokonaisen voileivän kerralla ja tuoreena. Tänäänkin meni aamupalan laittoon ja lopetteluun puolitoista tuntia. Poika heräsi leivänleikkuun ja pöytääntoimittamisen välillä kaksi kertaa, söi hartaasti maksamakkaran kuivumisen ajan ja vetäisi vielä fanfaarit päälle ennen kuin nukahti ja pääsin hörsimään leipäni, lämmenneen viilin ja kylmenneen teen.

Toisaalta tää on kyllä vähintään palkitsevaa, jos ei aina kauhean kivaa. Ja vaikka välillä tuntee itsensä ihan universumin luuseriksi, niin välillä sitä on supersankarikin. Edes hiukan nukuttuaan sitä jaksaa taas kummasti. Parasta olisi kyllä, jos voitaisiin palailla siihen entiseen malliin, jonka mukaan synnyttäjä hengailee ekat kuusi viikkoa vaaka-asennossa, eli viettää ns. lapsivuodeaikaa. Eikä esim. muuta ja remppaa. No, saattaapi olla että opin kerrasta.

Jos en oppinut, niin sovitaan, että raportoin avoimesti ja nauratte salaa. Tosin tää äitiyshommeli on kyllä edelleen huomattavasti raskausaikaa helpompaa, remppoineenkin. Nukutaan sille.