Tukostelu suli olemattomiin kuumalla suihkulla ja ahkeralla imetyksellä. Jipii ja seuraavaa odotellessa. Onneksi ei eilisissä kalaasibileissä iskenyt.

Oli kuulkaa hiukan omituista istuskella villatakissa kun muilla tytöillä oli minarit ja spagettitopit. Ja neljän kilon lämpötyyny sylissä. Onneksi lapsiystävälliset bileet kohtasivat bileystävällisen lapsen.

Ekana huippua oli paitsi tarjoilu, myös se, että sain pitkästä aikaa syödä kaikessa rauhassa kun Herra Hurmaavaa kammettiin sylistä syliin. Ja mainitsinko jo, että sapuska oli ylitsepääsemättömän herkullista vuonankaalisalaatista riimihärän kautta limejuustokakkuun? Ja tokana huippua oli, että bileet oikeasti olivat lapsiystävälliset: yläkerrassa oli jopa vaipanvaihtoinfrastruktuuri valmiina. Parasta huippua oli kuitenkin nähdä taas kavereita, osaa on viimeksi nähty synnärillä ja osaa ties milloin ennen vatsakummun ylikasvua.

Tänään parasta on, että olohuoneeseen saadaan vihdoin listat seinään, mahdollisesti jopa useammalle seinälle. Huomenna voisi olla hyvinkin mahdollista saada jopa kirjahyllyt ja -kaappi paikoilleen. Ja siinä vaiheessa kaaoksen määrä lukaalissa saattaa hyvinkin kolmasosaistua nykyisestä. Tai ainakin yhteen huoneeseen saadaan jotain järkeä ja järjestystä. Toivossa vahvat jnejnejne.

Ehkä tää elämä tästä alkaa lutviutumaan. Ensi viikonloppuna tiedossa lapsukaisen nimiäiset. Oon aikatauluttanut niistä stressaamisen keskiviikolle. Ehtiihän sitä kolmessakin päivässä stressata justiinsa riittävästi saadakseen viikon marttyyriäitipisteet kasaan, eikö? Paitsi siitä maistraatin lähettämästä lappusesta oon jo vähän stressannut, se kun otti ja hävisi jonnein muuton aikana. Ehkä se löytyy ennen kuin laittomuuksiin asti päädytään. Tässä on kuitenkin melkein kaksi viikkoa aikaa.