Täs on nyt aikaa kirjoitella kun maitosankari taistelee jälleen. Jopa unissaan. Aina ei vaan muista niellä, niin että ollaan vähän kosteita bilettäjiä molemmat.

Remppa on edennyt siihen malliin, että asumisolosuhteet ovat entistä haastavampia. Keittiö on poissa käytöstä, joten siivousstressi on häipännyt. Oikeastaan se kyllä hävisi jo viime viikolla, kun päätin suhtautua koko kämppään ikäänkuin tosi ö-luokan hotelliin. Ja sitäpaitsi meillä on kuitenkin jo maalit olohuoneen ja eteisen seinissä. Et jos tuijottelee laatikkokasojen yli, niin näyttää jo ihan kivalta. Ongelmia ilmenee vasta siinä vaiheessa kun pitää pystyä käyttämään jotain tiettyä asiaa, esim. saksia. Ja ne pitäisi löytää jostain.

Mutta tänään voisin siis siivota kylpän, jos lapsi suostuu vetämään yli tunnin tirsat. Muuallakin kuin ruokailuasemissa.

Rempan aikana lapsi on oppinut kaikenlaista. Nukkua voi ihan missä tahansa metelissä. Kunhan ei kärtsissä tartte. Ärinä- ja ähistelyrepertuaarista erottuu nykyään yhä useammin "äy" ja"öy", satunnaisesti jopa "oo", "glää" ja "äng", "öh!" toimii varoituksena kun alkaa harmittaa liikaa. Mahallaan olo ei edelleenkään ole maailman hauskinta puuhaa, mutta päätä jaksetaan jo kannatella parisen minuuttia kerrallaan, erityisesti jos mahallaan olo harmittaa riittävästi. Toki jalat nousevat siinä samalla. Lisäksi puklu ja röyhy irtoavat kuin vanhalta tekijältä, joten tukehtumiseleitä ei ole enää viime öinä kuultu.

Alapäässä puolestaan jalat vispaavat siihen malliin, että yhdistettynä selältään kyljelleen kääntymiseen vauva pystyy pyörimään päänsä ympäri, jos vaan tilaa riittää. Sivusuunnassa hivuttautuminen onnistuu myös, pää ja jalat menevät edellä ja maha seuraa puolivahingossa pikku viiveellä.

Peukku löytyi sunnuntaisella Ikea-reissulla, niin että nykyään meillä imeksitään sitten sitä nyrkin, makuupussin, peitonkulman ja minkä tahansa muun lisäksi. Paitsi tuttia ei imeksitä, tutti syljetään suusta sillä sekunnilla kun se sinne eksyy. Kuka sitä nyt desinfioitua tuttia, kun kerran voi vetää vaikka mitä bakteerioita...

Ja viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, ollaan siirrytty käyttämään taskuvaippoja. Ekat pari vaippaa päästivät pissan läpi oikein taiteellisesti. Arvelimme, että ongelmana ovat pojan rimppakintut, kunnes tajusimme vaan tunkata vaippoihin useamman imun. Ja vot, toimii kuin unelma. Kaveri ilmeisesti pissii niin runsaasti ja paineella, että vaaditaan kerros harsoa pidättelemään neste housuissa. Paitsi silloin ei onnistu tietenkään, kun pissi tulee hoitopöydällä kesken vaihtoprosessin. Yleensä hoitopöytäpissi osuu joko iskään tai seinään, mutta  onpa sankarimme kerran onnistunut pissimään omaan silmään. 

Ja tärkein tietty meinasi unohtua. Toveri hymyilee nykyään ihan milloin vaan, eikä pelkästään matkiessaan.

Hieno poika.