Lapsi suostui just nukahtamaan kesken imetyksen. Ja vielä jatkamaan nukkumista yli viisi minuuttia ilman että herää huutamaan kuin sumutorvi. Imetys kesti aamukahdesta aamukymmeneen. Laskekaa joku paljon maratoni kesti, mulla ei enää riitä aivoa. En kuiteskaan pysty menemään itse enää sänkyyn nukkumaan, koska mahalihakset kramppailevat, yritti sitä sitten hengailla kummalla kyljellä tahansa. Ja sitten on pakko venytellä, että saa krampin loppumaan. Ja sattuuhan se, kiitos kysymästä.

Tosin sektiohaavan repeilemiseltä tuntuvat kivut alkoivat jo kauppareissun jälkeisen imetyksen aikana, joten en sitten tiedä, johtuisko kipuilu osittain liiasta rehkimisestäkin. Aika sama, särkylääkkeiden väärinkäyttöön oli pakko joka tapauksesta ruveta, että pystyi mitenkään olemaan, eikä loppua ole ainakaan toistaiseksi näkyvissä.

Tällä hetkellä mies yrittää availla itsekin vähän väsyneenä vuodesohvaa, jos vaikka kovemmalla patjalla selällään nukkuminen olisi mulle mahdollista. Musta tuntuu kyllä absurdilta väittää, että sitä on väsynyt, kun on joutunut nousemaan vaihtamaan vaippaa kaksi kertaa ja nostelemaan vauvaa mun vessa-vedenjuonti-jaloittelu-evästysreissujen ajaksi kolmisen kertaa koko setin aikana, jos muuten kerran on saanut nukkua suht rauhassa. Mutta kyllähän mäkin jo tolla setillä olisin. Nyt oon vaan ylittänyt eeppisesti kaiken aiemmin tunnetun väsymyksen rajat.

Erittäin tiheän ja suunnattoman hartaan imun kausi ei oo selvästikään helppoo kelleen. Toivottavasti tää ei jatku montaa yötä. Aijoo, ja älkää soitelko meille nyt kun vauva nukkuu. Oikeesti. Puhelimet on pois päältä tai äänettömällä joka tapauksessa, niin että me ei vastata, vaikka soittaisittekin.

Ja mulla on vielä korvatulpat siltä varalta, että vauva päättää herätä. Sori kulta, mutta jos sulla on oikeesti nälkä, niin korvike kelpaa. Jos on joku muu, tai vaikka tankkailet lähesyyttä, niin isin on pakko nyt kelvata. Äiti on taas tavattavissa muutaman tunnin päästä kun äidin henki ja ruumis palailevat samaan yksikköön.