Tää vauvailuelämä on oikeesti heykittäin ihan hävyttömän hauskaa. Se on tietty vähän kivuliasta se hauskuuskin sektioarven kanssa, mutta pal välii. Kunhanei ihan sisäiseen verenvuotoon ruveta, niin otan vastaan kaiken hauskuuden, mitä tarjotaan.

Ylivoimaisesti hauskimman ihmiskommediakohtauksen on tarjonnut mies ja värinähälyttimellä ollut kännykkä. Kännykkä tippui nimittäin värinähälyttäessään lattialle pinnasängyn ja parisängyn väliseen solaan ja siitä sängyn alle. Koska en itse voi vielä mitään lattialta nostella, pyysin miehen nostamaan kännykän. Sola on niin kapea, ettei mies mahtunut taipumaan, ja hän miehekkäästi ratkaisi asian. Eli laskeutui makuulleen lattialle kännykkää tavoittelemaan. Ja juuttui kiinni. Hähhähähähäähä. Pääsi kuitenkin ulos pinteestä peruuttamalla solasta kyljellään jalat edellä kuin mursu. Hähhähähähäähä.

Mutta kyllä poikakin osaa. Se harrastaa enemmän samojen vitsien toistelua ne kerran opittuaan, mutta joka kerta ne ovat ihan yhtä hauskoja.

Otetaan esim. hikka. Pojalla on taipumusta hikkailla holtittomasti. Terkka käski antamaan lusikalla keitettyä vettä. Ja se on ilmeestä päätellen aivan kauheaa myrkkyä, jonka pakkosyöttäminen yhtään kellekään on taatusti laitonta kaikissa sivistyneissä maissa. Köhköh, pieni menee vaan naama täysmutrulla. Mutta hikka häviää.

Tai kakka. Pojalla on taipumus kakkia mieluiten juuri vaihdettuihin puhtaisiin vaippoihin. No kuka sitä nyt likaisiin... Ilme on joka kerta yhtä keskittynyt toimituksen aikana ja rennon tyytyväinen sen jälkeen. Paitsi isällään.

Tai pissa. Ollaan saatu pestä isää, kylppärin seinää ja lattiaa muutamaan otteeseen vaipanvaihdon yhteydessä. Vauvaperheessä kuulkaa kylppäri loistaa puhtauttaan.

Me lähdetään tänään testailemaan maakuntamatkailua mummin mökille. Hirsikämppä ja pienellä jo aamusta levotonta meininkiä. No jos kerran tilasivat meidät sinne, niin kai ne tiesivät, että tullaan just sellaisina kuin ollaan. Ja kun on kerran omiakin vauvoja joskus kasvateltu...