Ajeltiin eilen ensimmäisen kerran autossa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Puolentoista tunnin matkaa varten valmistauduttiin heräämällä tunti ennen oletettua lähtöä ja puolentoista tunnin sisään oltiin jo matkalla. Vaipat vaihdettiin kahdesti ennen lähtöä, koska kuka sitä nyt likaisiin vaippoihin kakkais... Ja kertiksiä käytettiin, kun mökin vesitilanne ei ole kestiksiä varten suunniteltu.

Matkaa varten oli vauvalle hätäeväänä lämmintä korviketta tuttipullossa, joka pysyi mukavan lämpimänä keittotermarissa. Vauva ei tosin hätäevästä kaivannut lainkaan, vaan nukkui koko matkan. Sen sijaan isälle olisi pitänyt varata jotain eväsleivän tyyppistä. Kuka sitä nyt omaa nälkää tulisi ajatelleeksi, kun on vauva (!) matkassa.

Mökillä käytiin pikaisesti ulkona katsomassa merta, mutta ei pahemmin hetkauttanut. Meri-ilma kyllä nukutti hyvin ensialkuun. Pitkien päikkärien aikana kaikki ihastelivat rauhallista vauvaa. Päikkärien jälkeen syötiin pitkän kaavan mukaan, ja kaikki ihastelivat rauhallista vauvaa. Mummi vaihtoi vaipan ja ihasteli rauhallista vauvaa. Juominkien ja vaipanvaihdon jälkeen ei onnistuttukaan nukahtamaan ruokapäikkäreille, joten alkoi kiukuttamaan. Ja sitten kiukuttikin oikein kunnolla. Jopa mummi lakkasi ihastelemasta rauhallista vauvaa ja vihjailemasta, että voitaisiin sittenkin jäädä yöksi. Meidän pikku sankari hoitaa selittelynsä ihan itte.

Paluumatka meni samoissa meiningeissä kuin menomatkakin. Paitsi pulloa ei lämmitetty. Eikä tarvittu.

Seuraava, edellistä vähän pidempi maakuntamatka on tiedossa kuun lopussa. Eilisen kokemuksen perusteella ei ole niin haastavaa kuin voisi pelätä. Mutta epäilen, että vauva on samansorttinen arvaamattomuustekijä kuin raskaus ja mitä vaan (tm) voi tapahtua sitten kun elävässä elämässä päästään tilanteen kohdalle.

Aijoo, vinkkivinkkinä sille, joka googletti "Kyljellään nukkuminen sektion jälkeen": Saa nukkua. Helpottaa, jos työnnät pätkän peittoa tueksi maharöllykän alle, jolloin sektioarpi ei veny tai väänny. Kun laskeudut tai nouset ylös, käytä molempia käsiä tukena, ettei hartiat kipeydy.